Oulu, ASEMA - kollektiivi

Kun elä­mä ei ole­kaan tasa-arvois­ta kai­kil­le, niin on nous­ta­va bar­ri­ka­deil­le! Kenen unel­mat, rak­kaus, saa­ti­ka elä­mä, on tur­vas­sa täs­sä gro­tes­kis­sa kesähurjastelussa?

Kuu­ma kesä­päi­vä Poh­jois-Poh­jan­maan maa­kun­nas­sa ja Peh­ko­sen maa­ti­lal­la eläi­met tajua­vat raa­ta­van­sa aivan tur­haan ja tur­han täh­den ihmis­ten ilok­si. Eläi­met eivät jak­sa enää, kun hei­dän lap­sen­sa teu­ras­te­taan ihmis­ten ruu­ak­si, mai­to ei todel­la­kaan pää­dy vasi­koil­le ravin­nok­si ja muu­ten­kin kaik­ki on päin per­set­tä. Val­lan on vaih­dut­ta­va ja tois­la­jis­ten on syös­tä­vä ihmi­nen val­las­ta! Kes­kel­le val­lan­ku­mouk­sen kuk­kein­ta kevät­tä jou­tuu Peh­ko­sen isän­tä sekä hänen uskol­li­nen Otton­sa, tilan koi­ra. Joo­nak­sen ja Oton oras­ta­va rak­kaus jou­tuu koe­tuk­sel­le, kun maa­ti­lal­la val­ta vaih­tuu ja siat ovat joh­dos­sa. Miten Joo­nak­sen ja Oton käy? Voi­ko hei­dän rak­kau­ten­sa ylit­tää lajien rajat? Entä toteu­tuu­ko tasa-arvo siko­jen luo­mas­sa uudes­sa, ihan­teel­li­ses­sa yhteis­kun­nas­sa? Onko demo­kra­tia mah­dol­lis­ta tois­la­jis­ten ehdoil­la? Pelas­ta­vat­ko tois­la­ji­set maailman?

ELÄIN­TI­LA - esi­tys on vil­pi­tön, vim­mai­nen ja gro­tes­ki esi­tys, jon­ka syvem­mäl­lä tasol­la on puo­lus­tus­pu­he tois­la­ji­sil­le. Kesä­teat­te­ri­hen­keä pel­kää­mä­tön esi­tys ottaa kan­taa val­loil­laan ole­vaan sor­ta­vaan eläin­po­li­tiik­kaan sekä val­lan ehtoi­hin ja vää­ris­ty­miin. ELÄIN­TI­LA kom­men­toi kriit­ti­ses­ti ja suo­ra­vii­vai­ses­ti Geor­ge Orwel­lin Eläin­ten val­lan­ku­mous (1945) - teok­sen tapaan täl­lä het­kel­lä val­lit­se­vaa pola­ri­soi­tu­nut­ta, empa­tia­ton­ta sekä ant­ro­po­sent­ris­ta yhteis­kun­ta­ra­ken­net­tam­me. ELÄIN­TI­LA ikä­vöi val­lan­ku­mous­ta tapah­tu­vak­si ajas­sam­me sekä solut­tau­tuu Ouluun, mis­sä kult­tuu­ri­po­liit­ti­nen kes­kus­te­lu käy kuu­ma­na. Mitä jos koh­tai­sim­me uuden ja tun­te­mat­to­man ilol­la ja empa­tial­la, emme­kä vihal­la ja tuholla?