Osku Val­ven, Otto Kaner­van ja Juha Tapion musiik­ki­näy­tel­mä  KAK­SI PUU­TA Kiu­ru­ve­den Kesä­teat­te­ri Eero­laan

Suo­ma­lai­sia ihmi­siä on kuvat­tu kaut­ta aikain rau­hal­li­sik­si, tun­tei­taan peit­tä­vik­si ja hie­man jurok­si ja kyl­mäk­si kan­sak­si. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta tai ehkä juu­ri sik­si, suo­ma­lai­set ammen­ta­vat tun­tei­ta ja koke­muk­sia musii­kin kei­noin. Itse ei ehkä lau­le­ta, pait­si karao­kes­sa muu­ta­man neu­voa anta­van jäl­keen, ja sitä­kin kadu­taan seu­raa­va­na päi­vä­nä. Musiik­kia suo­ma­lai­nen kui­ten­kin kuun­te­lee mie­lel­lään, ja ehkä se onkin kei­no käy­dä läpi tun­tei­ta, jot­ka toi­si­naan pidäm­me pii­los­sa.

Yksi tämän vuo­si­tu­han­nen suo­ma­lais­ten tun­tei­den tulk­ke­ja on Juha Tapio. Hänen sanoi­tuk­sis­saan kul­kee koko elä­män kir­jo. Los­kai­set tiis­tai aamut ja päi­vät, jot­ka juok­se­vat iltaan.  Onko meil­lä aikaa vie­lä nau­ruun leik­kiin ja rak­kau­teen? Tämän kysy­myk­sen äärel­lä ollaan  myös näy­tel­mäs­sä Kak­si puu­ta, jon­ka tari­naa sii­vit­tää Juha Tapion musiik­ki. Tari­nan kes­kiös­sä on jää­rä­päi­nen kon­ser­va­tii­vi Har­ri, jon­ka naa­pu­riin muut­taa vapaa­mie­li­nen tai­tei­li­ja­sie­lu Marian­ne. Naa­pu­ri­so­pu on toi­si­naan koe­tuk­sel­la, vaik­ka löy­tyy­pä välil­lä yhtei­nen sävel­kin. Rak­kaut­ta ja elä­mää poh­ti­mas­sa ovat myös Har­rin oma­laa­tui­nen ystä­vä Ossi, sekä ikui­ses­ti elä­män­sä tar­koi­tus­ta etsi­vä Mira. 

Juha Tapion musiik­ki tuo näy­tel­män tari­naan syvyyt­tä. Musiik­ki­nu­me­rot eivät ole yliam­pu­via spek­taak­ke­le­ja, vaan kau­niin rii­sut­tu­ja tul­kin­to­ja ja läm­min­hen­kis­tä iloit­te­lua. Kiu­ru­ve­den Maa­lais­kau­pun­gin­teat­te­rin lah­jak­kaat näyt­te­li­jät teke­vät tari­nas­ta elä­män­ma­kui­sen ja juu­re­van. Huu­mo­ria­kin kesä­teat­te­riin tar­vi­taan, ja haus­kuus löy­tyy­kin näy­tel­män tun­nis­tet­ta­vis­ta hen­ki­löis­tä ja tilan­teis­ta. Näy­tel­män on ohjan­nut Kati Ris­sa­nen ja musii­kis­ta vas­taa Jere Tik­ka­nen.