Liperi, Roukalahden Kesäteatteri

”Miikkulan suuri päivä” on Markku Pölösen uusi draamakomedia.

Sii­nä itku ja nau­ru aset­tu­vat yhte­nä kesäi­se­nä päi­vä­nä vie­rek­käin taval­la, jon­ka kylän hen­gel­li­nen joh­ta­ja, Isä Ant­to mää­rit­te­lee seu­raa­vas­ti: ”Voi Juma­lan äiti, miten lähek­käin ovat­kaan täs­sä päi­väs­sä suu­ri onnen odo­tus ja raas­ta­va suru. Tämä on suu­ri luo­pu­mi­sen, kai­puun ja toi­von päi­vä!”

Näy­tel­män kehys­ker­to­mus on ehkä lii­an­kin tut­tu Suo­men maa­seu­dul­la, kuo­le­va pik­ku­ky­lä tais­te­lee ole­mas­sao­los­taan. Kylän kaup­pias on kuol­lut, ja hänen tes­ta­men­tis­saan mai­nit­tu peril­li­nen on avo­vai­moi­neen tulos­sa kylään. Unel­ma heis­tä kylän pelas­ta­ji­na saa sii­vet, mut­ta kukaan ei osaa arva­ta, mil­lai­seen pyör­tee­seen tulok­kaat saat­ta­vat kylä­läis­ten tutut kuviot.

Näy­tel­män ”lop­pu­ka­hi­nois­sa” käy sel­väk­si, että kylän ”piazzan” koti­ken­täk­seen otta­neen ydin­ryh­män huu­mo­ri on iskun­kes­tä­vää laa­tua. Vap­pu, kylän tie­tä­jä­nai­nen, osaa hän­kin nau­raa itsel­leen: ”Kah, mikäs täs­sä on olla kel­le­tel­les­sä. Run­nak­ko on kyl­lä kip­pee­nä ja kuluk­ku. Maha rump­saa ja myl­lyk­kyv­vää kun pyyk­ki­ko­ne, syön­tä liät­tää, piä­tä jui­lii, jalat ei piä piäl­lään, hui­pov­vaa jot­ta nurk­kia kier­rät­tää, näk­koo lyöp laa­taks ja kor­vat on lukos­sa, van muu­ten­han tuo on mele­ko tasa­nen olo.”

Katet­tu kat­so­mo. Ennen esi­tys­tä ja välia­jal­la kat­so­jia pal­ve­lee kios­ki ja kah­vio. Mak­su­vä­li­nei­nä käy­vät kätei­nen, pank­ki-ja luot­to­kor­tit sekä Smar­tum. Lip­pu­va­rauk­set voit teh­dä hel­pos­ti koti­si­vu­jem­me kaut­ta. Samal­la voit vara­ta myös ryh­mien tar­joi­lut.