Hämeenkyrö, Myllykolun Teatteri

Enkelten Suojatit

Myl­ly­ko­lun Teat­te­ri nos­taa nyt esiin Nobel-kir­jai­li­ja F.E. Sil­lan­pään vähem­män tun­net­tua tuo­tan­toa. Sil­lan­pään lap­si­no­vel­lit ovat herk­kyy­des­sään alan huip­pu­ja, ja nii­tä on kään­net­ty monil­le kie­lil­le.

Panu Raja­la on sovit­ta­nut Enkel­ten suo­ja­tit ‑novel­li­ko­koel­mas­ta näy­tel­män, joka perus­tuu novel­lei­hin Kemp­pa­sen muku­lat ja Maan­tiel­tä maan­tiel­le. Molem­mis­sa novel­leis­sa esiin­tyy samo­ja hen­ki­löi­tä. Nobel-kir­jai­li­ja F. E Sil­lan­pään­kin oma­ku­va piir­tyy huvi­lan her­ran roo­lis­sa.

Mei­dän aikam­me lap­si­köy­hyys aset­tuu niis­sä his­to­rial­li­seen pers­pek­tii­viin. Elä­män ilmiöt tois­tu­vat muut­tu­vin muo­doin aika­kau­des­ta toi­seen. Teh­tä­väm­me on puut­tua nii­hin aina uudel­leen.

Kapi­na­so­ta on taka­na ja pitä­jäs­sä sato­ja orpo­lap­sia. Puk­ki­lan Iita yrit­tää voi­mien­sa takaa huo­leh­tia omis­taan. Riit­tää­kö kui­vaa lei­pää huo­mi­sek­si? Saa­daan­ko mei­je­ris­tä jop­pia? Jak­saa­ko pie­ni Eino teh­dä Juti­lan mail­la hei­nä­töi­tä? Mis­tä Eino sai­si lai­va­ra­han, että pää­si­si käy­mään mum­mun tykö­nä?

Van­hem­pi her­ra tark­kai­lee kylä­läis­ten elä­mää huvi­lan­sa lie­peil­lä. Maan­tiel­tä poik­ke­aa her­ran huvi­laan outo Kuja­lan Sel­ma, jota yri­te­tään opet­taa ihmis­ten tavoil­le. Vil­li pii­ka­tyt­tö ei ase­tu, vaan alkaa varas­tel­la. Mikä tulee ole­maan hänen koh­ta­lon­sa?

F. E. Sil­lan­pää kuva­si aikan­sa lap­si­köy­hyyt­tä sekä ymmär­täen että kriit­ti­ses­ti. Hän tun­tee lähei­ses­ti aiheen­sa, ker­to­ja­na hän hymyi­lee kyy­nel­ten lävit­se. Novel­li­ko­koel­ma Enkel­ten suo­ja­tit ilmes­tyi vuon­na 1923, ja sil­lä oli vai­ku­tus­ta Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen pai­kal­lis­osas­ton perus­ta­mi­seen Hämeen­ky­rös­sä. Kir­jai­li­ja toi­mi itse sen joh­to­teh­tä­vis­sä.

Näy­tel­män ohjaus: Han­na Raja­kos­ki
Musiik­ki: Johan­nes Rait­jo­ki

Kat­so­mo on katet­tu.
Avus­ta­ja pää­see samal­la lipul­la avus­tet­ta­van kans­sa.
Pysä­köin­tia­lu­eel­ta on mat­kaa teat­te­riin noin 300 m. Lii­kun­ta­ra­joit­tei­sen hen­ki­lön auton­kul­jet­ta­ja voi sopi­muk­ses­ta vie­dä lii­kun­ta­ra­joit­tei­sen hen­ki­lön teat­te­ria­lu­eel­le.