Onnen ren­kaan hil­jaa yös­sä kuu­luu kuis­kaus, heh­ku­va on kul­lan kimal­lus kuin rakkaus.

Nokian Kesä­teat­te­rin kan­tae­si­tys, Kul­tai­set Kor­va­ren­kaat, on tari­na rak­kau­des­ta, into­hi­mos­ta ja kohtalosta.

Nokian Kesä­teat­te­rin kan­tae­si­tys Kul­tai­set Kor­va­ren­kaat, on tari­na rak­kau­des­ta, into­hi­mos­ta ja koh­ta­los­ta.
Näy­tel­män tapah­tu­mat sijoit­tu­vat men­nee­seen aikaan. Jos­sa­kin syväl­lä Hämeen maa­seu­dul­la varak­kaan les­ken, Alii­na Sal­men­suun sau­naan ja hei­nä­la­toon on majoit­tu­nut roma­ne­ja. On kevät ja he ovat mat­kal­la mark­ki­noil­le. Jou­kon joh­ta­ja, Simon antaa kul­tai­set kor­va­ren­kaat Alii­nal­le, pan­tik­si hevo­sen lai­nas­ta ja lupaa tul­la syk­syl­lä lunas­ta­maan ren­kaat takai­sin. Naa­pu­rit varoit­ta­vat luot­ta­mas­ta lii­kaa mie­hen lupauk­siin. Samal­la he suun­nit­te­le­vat Alii­nan ainoan tyt­tä­ren, Saa­ran ja oman poi­kan­sa, Mikae­lin väli­siä naimakauppoja.

Regi­na, kau­nis roma­ni­tyt­tö tah­toi­si Simo­nin puo­li­sok­si, mut­ta levo­ton ja vapaa mies ei halua vie­lä sitoa itse­ään. Maan­tie kut­suu ja kul­jet­taa. Sitä pait­si hänes­tä tun­tuu, että Alii­na jäi odot­ta­maan syk­syä muus­ta­kin syys­tä kuin vain saa­dak­seen hevo­sen­sa takai­sin.
Näy­tel­män lopus­sa selviää… 

Näy­tel­män lopus­sa sel­vi­ää…
Kenel­le nämä ren­kaat annat, iäks val­taas jää.

Musii­kin sävel­tää ja sovit­taa Sami Var­vio.
Sami Var­vio ja Eeva Oksa­la ovat kat­so­jil­lem­me tut­tu­ja jo edel­li­sis­tä kesä­teat­te­rim­me lau­lu­näy­tel­mis­tä, kuten Aro­tuu­len Lau­lu ja Kul­ku­rin vals­si.
Luvas­sa on tulis­ta ja tihe­ää tun­nel­maa. Kat­so­jien suu­rek­si ilok­si hei­dät näh­dään myös näyt­tä­möl­lä, instru­ment­ti­naan viu­lu ja harmonikka…

Sä vail­la ennen jos rak­kaut­ta liet, kun näi­tä itse kan­nat yhtyy armaas ja sun tiet.