”Klaa­ra ja hänen Vih­to­rin­sa” on Tatu Pek­ka­ri­sen haus­ka kome­dia 1930- luvul­ta. Se on hul­vat­to­man hyker­ryt­tä­vä avio­liit­to­fars­si. Se on myös tilan­ne­ko­miik­kaan ja vää­rin­kä­si­tyk­siin perus­tu­va tavat­to­man inhi­mil­li­nen kuvaus ihmi­sen pyr­ki­myk­ses­tä sel­viy­tyä näis­tä elä­män kommelluksista.

Maa­il­man­ku­va ja elä­män­me­no oli­vat 1930- luvul­la hyvin toi­sen­lai­set. Mei­dän näy­tel­mäm­me kuvaa kes­ki­luok­kais­ten ihmis­ten elä­mää sii­hen aikaan. Nai­set eivät juu­ri­kaan käy­neet työs­sä, vaan hoi­ti­vat kotia ja pien­tä pal­ve­lus­kun­taa ja läh­ti­vät kesäk­si maal­le. Fir­maa pyö­rit­tä­vät mie­het jäi­vät kau­pun­kiin tie­naa­maan ja haa­vei­li­vat kesä­les­ken elä­mäs­tä. Kiel­to­la­ki oli voi­mas­sa. Näy­tel­mä ker­too van­hois­ta ajois­ta, tavois­ta, tot­tu­muk­sis­ta ja asen­teis­ta, mut­ta jotain muut­tu­ma­ton­ta on kui­ten­kin. Rak­kaus, val­lan­käyt­tö, elä­mä­ni­lo, ihmi­sen kyky ja halu sel­viy­tyä tuka­las­ta tilan­tees­ta ovat tänä­kin päi­vä­nä ajan­koh­tai­sia tee­mo­ja. Puhu­mat­ta­kaan huu­mo­ris­ta elä­män kan­nat­ta­va­na voi­ma­na. Vää­rin­kä­si­tys­ten aiheut­ta­mat sot­kut ja niis­tä sel­viä­mi­set ovat niin haus­kaa kat­sot­ta­vaa täs­sä näy­tel­mäs­sä, että ajan­ku­va unoh­tuu ja jää vaan pei­lik­si kat­so­jal­le. Mikä on muut­tu­nut ja mikä ei? Esi­tyk­ses­sä on myös hur­maa­vaa musiik­kia ja hur­maa­va hai­ta­ris­ti Heik­ki Sala­ma, joka tai­koo soi­tol­laan tun­nel­maa. Joka-Teat­te­rin tai­ta­vat, ahke­rat ja lumoa­vat näyt­te­li­jät saa­vat kome­dian kukkimaan.

Olen kii­tol­li­nen sydä­me­ni poh­jas­ta, että sain tämän tai­pa­leen hei­dän kan­saan kul­kea. Iha­naa ja tär­ke­ää on myös se, että Joke­lan kar­ja­lai­set tuke­vat tätä pai­kal­lis­ta har­ras­tus­toi­min­taa, joka on koko seu­dul­le erit­täin mer­kit­tä­vää.
Ter­ve­tu­loa. Nau­ti­taan kuk­kean luon­non kes­kel­lä haus­kas­ta kesä­teat­te­ris­ta Jokelassa!

Eija Vil­pas, ohjaaja